Sain esikoiselta päiväkodissa tehdyn äitienpäiväkortin, johon oli saneltu kovimmat faktat minusta:
“Tykkään ainakin leikkiä ja siivota äidin kanssa.”
Missä äiti on hyvä?
“Ainakin Herttoniemessä!”
Hyvää äitienpäivää kaikille!
10052013
Hertsigas ny ainaki!
24022013
Epäpaikallisia äitikuulumisia
Project Mama heitti Mutsin kaa -haasteen “kaikille bloggaajille, jotka tuntevat kuuluvansa mutsikohderyhmään”. Koska olen tuottanut omia höpinöitä niin harvakseltaan, toimikoon tämä laihana lohtuna. Kyseessä on siis kumman tekäsisit -henkinen kysely.
1. Synnytys vai rintatulehdus?
Rintatulehdus. Sen saa kaikkoamaan julmetulla kylmä-kuumavesihoidolla, eikä sen aikana tule huudettua vittusaatanaa (eka kerta) ja pystyy kävelemäänkin (toka kerta).
2. Aurinkolasit vessanpöntössä vai luottokortti jääkaapin alla?
Aurinkolasit pönttöön vaan! Ilmankin pärjää sen aikaa kun rillit odottavat pesua, mutta jääkaapin siirtely kiireessä ei sopisi hermoilleni.
3. Kersalle silmätulehdusvoide molempiin silmiin vai suppo keskellä yötä?
Suppo. Molempia on kokeiltu. Jos suppo on pakko asentaa keskellä yötä, siitä on toimiessaan varmasti välittömämpi ilo kuin silmätulehdusvoiteesta.
4. Lapsettoman ajan tissit vai vyötärö?
Heleppo: vyötärö. Saisko vatsalihakset kaupan päälle?
5. Juhana Vartiainen vai Jyri Häkämies?
Hei hei hei, mites tää liittyy mutsiuteen?
6. Punkku loppu vai suklaa loppu?
Tää on paha. Tää on tosi paha. Olen tainnut saada suuremmat raivarit siitä, jos olen kuvitellut saavani punkkua, mutta se onkin tietämättäni loppu. Sovitaan siis, että suklaa saa loppua ensin.
7. Helteinen muumimaailma vai jäinen hiekkalaatikko?
En ole koskaan käynyt hikisessä muumimaailmassa, mutta jäisellä hiekkalaatikkolla olen istunut monta kertaa. Valitaan siis ensimmäinen ihan vaihteen vuoksi.
8. Räkätahra mustassa neuletakissa vai kakkaa sormuksen alla?
Räkätahra – pysyn tyylilleni uskollisena.
9. Kunnon krapula vai noro?
Ai että haluanko olla kipeä siksi kun eilen oli hauskaa vai ihan muuten vaan? Hmm, let me think…
10. Jaxuhalit vai plussatuulet?
En ymmärrä kysymystä. Jaxuhali 4eva!
11. Tunnin kuolapäikkärit vai ilmainen jalkahoito?
Jalkojen hiplailua, kiitos! Päikkäreistä menee jäävelin sekaisin: “Mis mä oon? Kuka mä oon? Mikä vuosi nyt on? Onks nyt aamu vai?!” Pahimmassa tapauksessa samaan syssyyn herää yksi tai kaksi yhtä pihalla olevaa kiukkuista jätkää. Yritä siinä nyt sitten.
Tapoihin taitaa kuulua heittää pallo eteenpäin, joten jos joku äidintapainen innostuu, niin alta sopii napata omaa blogiin tai kommentoida oheen. Linkki ois kiva ylläri.
1. Itkuraivarit juuri kun olet nukahtanut vai pirteänä kuin peipponen klo 4 aamuyöllä?
2. Lapsen varpaankynsien vai otsatukan leikkaaminen?
3. Koko perheen kanssa viikoksi etelään vai yksin viikonlopuksi Köpikseen?
4. Taaperon sänkyoksut vai vauvan niskakakka?
5. Rattaiden työntäminen auraamattomalla jalkakäytävällä vai koko päivä sisällä uhmaikäisen kanssa?
6. Synnytys vai lasten hoitaminen vatsataudissa?
10012013
Touhukas vuodenpuolikas
"Mene töihin, veli!"
Juuri kun olin päässyt otsikon kirjoittamisessa puoliväliin, 6,5-kuinen kuopukseni kupsahti lattiaan yrittäessään nousta seisomaan vanhaa matkalaukkua vasten. Ei ollut ensimmäinen – eikä taatusti viimeinen – kerta. Nyt asetin lampaantaljan toiveikkaasti kupsahduskohdalle, josko vähentäisi vähän lohduttelun tarvetta seuraavan keikahduksen tullen. Äiti on nyt internetissä. Hitusen aikaisin on meillä opittu konttaamaan: meno muistuttaa kännisen hirvikärpäsen etenemistä liukkaalla jäällä.
Ensimmäinen puoli vuotta kahden lapsen äitinä on ollut vaihtelevasti hektinen. Vaikka esikoinen on puolipäiväisessä hoidossa Herttoniemen päiväkodissa (ja miten kiva päiväkoti ja ryhmä hänellä onkaan!), olen ihmeen buukattu nainen. Nyt alkaa hitusen helpottaa, ja uskalsin varata yhden illan viikossa työväenopiston afrotanssikurssillekin.
Herttoniemi on kehittynyt ja elävöitynyt sillä välin, kun olen sählännyt kahden lapsen kanssa. Erätorin laitaan on avattu asukastila, jossa asukkaat voivat järjestää omaehtoisesti toimintaa. Tarjolla on mm. perhe- ja neulekahvilat, joogaa, meditaatiota, luomupiiritoimintaa ja ties mitä. Fastholma on saanut vireän talkooporukan taakseen. Erätori toimii toisinaan ihan oikeana torina parkkipaikan sijaan.
Meidän lyhytuninen ja aluksi vähän kärttyinen vauvamme kavensi elinpiiriämme aluksi lähitalojen pihoihin. Mahtava kotikatumme tarjoaa onneksi viihdykettä ja leikkiseuraa melkein hetkenä minä hyvänsä. On kuitenkin hyvä tietää, että ympärillä on elämää siltä varalta, että sille päälle satumme.
Päätin pysyä kotosalla vielä tämän vuoden loppuun, jonka jälkeen poikien isä pääsee pyöräilemään viikareiden kanssa yhdeksi talveksi ja kesäksi, jos kaikki hyvin menee. Esikoisen mielestä se ei olekaan äiti, jonka pitäisi tuoda leipä pöytään. Taannoin hän iski spagettisiivilän vauvan päähän työmaakypärän tapaan ja käski topakasti: “Mene töihin, veli!”
10052012
Palloutunut kotiäiti jatkaa kotiäitinä
Vakkarialoitus laiskalle bloggaajalle: oonpas ollut hiljainen! Mutta ei tässä kuulkaa paljon päiväkirjamerkintöjä rustata, kun huolehdittavana on varttia vaille kaksivuotias, joka liikkuu sekä kaikkiin kahdeksaan ilmansuuntaan että ylös ja alas vauhtina noin tuhatta-ja-sataa, ja itse on kasvattanut neuvolakäyrien pinnan tuntumassa pysyttelevän kuopuskummun.
Homman nimi on siis perheenlisäys. Olin luvannut palata töihin elokuussa, mutta enpäs sitten palaakaan. Pullautan tämän seuraavan lapsen ulos joskus juhannuksen tienoilla ja jatkan näiden nurkkien intensiivisen nuuskinnan ainakin ensi kevääseen saakka. Meanwhile, jos näette minut jumittuneena Hiihtomäentien ylämäkeen esikoisen rattaiden kanssa, antakaa työntöapua mahdollisuuksienne mukaan.
Päivän vinkkini voisi olla verkostoituminen netissä. Herttoniemi kuuluu ehdottomasti niihin kaupunginosiin, joissa ihmiset tekevät ja osallistuvat yhdessä ja pitävät yhteyttä mm. Facebookin välityksellä. FB:sta löytyy ryhmät ihan vain herttoniemeläisille, herttoniemeläisille äideille, herttoniemeläisille jalkapalloäideille, herttoniemeläisille ruokapiireille, herttoniemeläiselle lumilinnalle… Esim. äitien ryhmästä saa välillä mahtavia, käytännöllisiä vinkkejä ja apuja: millä pihalla lojuvat kulmakunnan herkullisimmat roskalavat, keneltä voisi ostaa turvaistuimen autoon jne. Näitä kanavia ei kannata aliarvioida, sillä ne tekevät elämästä monin verroin helpompaa. Voin vain toivoa, että esim. jakomäkeläiset ovat löytäneet tai löytävät yhtä mutkattoman tavan rakentaa yhteisöllisyyttä.
06022012
Mantra
Mies vei minut syntymäpäivänäni Herttoniemenrannan uudehkoon nepalilaiseen, Mantraan. Nepalilainen ruoka on ollut kestosuosikkimme jo vuosien ajan, ja olemme ehtineet oppia, että toiset ravintolat tarjoavat maistuvampaa ruokaa kuin toiset. Mantra pärjäsi hyvin, laskisin sen jopa parhaaseen kolmannekseen helsinkiläisten kilpailijoidensa joukossa.
Testasimme tason vakkariannoksillamme – nepalilaisten menut ovat useimmissa paikoissa kovin yhdenmukaiset – malai koftalla ja palak paneerilla. Ensin mainitun tomaatti-kermakastike oli erinomaisen maistuvaista, mutta koftapullat vähän valjuja. Palak paneer oli mukiinmenevä, mutta ei olisi mennyt pilalle vaikka ytyä olisi ollut hitunen enemmänkin. Annokset sisältävät alkupapadumit (suolainen saippuasipsileipä, jota olen oppinut rakastamaan), riisit ja naanleivät, mutta eivät dahlia, raitaa tai muita lisukkeita. Kasvismenu kahdelle olisi houkutellut kyllä myös, mutta ensi kerralla sitten.
Kyytipojaksi listalta löytyi italialaista luomupunkkua, joka oli sopivan kevyttä mausteisen ruuan kaveriksi. Jälkiruuaksi valitsin klassisen friteeratun banaanin jäätelöllä – sehän nyt ei voikaan epäonnistua, ja mies herkullisen mausteisen pistaasi-mantelijäädykkeen, jonka nimi on jo kadonnut muististani.
Olisin maailman surkein ruokabloggaaja, koska en koskaan muista ottaa annoksista kuvia ennen kuin niihin on koskettu. Siksi tätäkin artikkelia koristaa kuva melkein syödystä jäädykeannoksesta. Onneksi olen kuitenkin Hertsika-bloggari, en ruokabloggari, heh.
Ilmapiiriltään Mantra oli miellyttävän siisti ja neutraali, seuralaisen sanoin “ei niin överi” kuin monet nepalilaiset tuppaavat olemaan. Mantra on tervetullut lisä herttoniemeläiseen ravintolatarjontaan. Nyt en ehkä enää jaksa lähteä keskustaan koftapullieni takia, joskaan en nyt välttämättä kehottaisi keskusta-asujia tänne asti matkaamaan kuvattujen makuelämysten tähden.
20112011
Anteeeeks, pääsiskö ohi?
Hiihtomäentie 13–14. Päivästä toiseen. Kuljin sitten kävellen, vaunuja työntäen tai pyöräillen, aina v*tuttaa yhtä paljon. Mikä saa autoilijan kuvittelemaan, ettei kevyen liikenteen käyttäjä tarvitse hänelle tarkoitettua kaistaa? Vaikka auton pysäköi pyörätielle vain hetkeksi, näin ruuhkaisella paikalla siitä menee AINA joku ohi juuri silloin. Autoja väistelevä pyöräilijä on turvallisuusriski jalankulkijoille.
Ensin ajattelin, että otan kuvan jokaisesta autosta, jonka näen laittomassa parkissa tämän kiinteistön edessä. Sitten huomasin katkeroituvani liiaksi ja lopetin homman ennen kuin pääsin vauhtiin. Parhaana päivänä kuvasin käytännössä koko tien tukkivaa rekkaa Treffipubin edessä, ja kun käännyin jatkaakseni matkaa, huomasin, että vihreä Volvo oli parkkeerannut kantapäilleni ilmeisesti pesulakeikan ansiosta.
Jopa Google Mapsin kuvassa tie on tukossa.
Todennäköisesti kirjoittelen tulevaisuudessa kaikille kadunpätkän palveluntarjoajille (Otto-automaattia lukuunottamatta) ja pyydän heitä vetoamaan asiakkaisiinsa. Metro-Pesu, Cazze-optikko, Alepa, Herttoniemen Apteekki, Treffipub, OP-Kiinteistökeskus – kehottakaa asiakkaitanne ja työntekijöitänne pysäköimään autot laillisille pysäköintipaikoille, ei jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden tielle. Kiitos!
19112011
Vanhan Herttoniemen leikkipuistot pähkinänkuorissa
Luulin vielä keväällä, etten ole puistoäiti. Olin väärässä. Mikään ei tee touhukkaan pikkulapsen vanhemman elämästä yhtä helppoa kuin leikkipuistojen olemassaolo. Laiska kun olen, kärrään tai polkaisen pojan mieluiten johonkin lähietäisyydelle. Vanhassa Herttoniemessä riittää onneksi valinnanvaraa.
Vinkki uusille tulokkaille: opetelkaa eläimet! Muuten ette tiedä, mistä puistosta on milloinkin puhe. Eläimillä ei aina ole tekemistä puiston virallisen nimen kanssa.
Orava
Yksi poikamme suosikkieläimistä on orava. Leikkipuisto Herttoniemessä hiekkalaatikon vieressä paalun nokassa nököttävä jyrsijäpatsas saakin toisinaan erityishuomiota: “Toi toi!”
Oravapuisto on the puisto Herttoniemessä. Se on asukaspuisto, jossa järjestetään myös monenmoista toimintaa lapsiperheille. Sisätilat ovat asiakkaiden käytössä: on wc, keittiö ja leikkihuone. Aidatulta pihalta löytyy aukioloaikoina iso hiekkalaatikko täynnä leluja, polkupyöriä, potkulautoja, mopoja ja nukenrattaita, ja kaikkina aikoina ovat tietysti käytössä liukumäki, karuselli ja keinut, ja taitaapa siellä olla jotain ratsastettavia vemputtimiakin. Katoksessa on tavaroidenvaihtopiste, johon voi tuoda vaikkapa pieneksi jääneet lastenvaatteet ja napata mukaansa paremmin sopivat.
Kesällä 2011 vaihtunut henkilökunta on mukavaa ja avuliasta, ja heitä on riittävästi. Lapsen huoltaja voi rauhassa siemailla kahvinsa, joku kyllä katsoo lapsen perään sen aikaa, ainakin jos huomaa pyytää.
Aamupäivät ovat pienempien lasten valta-aikaa. Iltapäivisin puiston valtaavat koululaiset.
Susi
Kivenheiton päässä (Hiihtomäentie 25:ssä) on Susipuisto, joka on viralliselta luokitukseltaan vain “leikkipaikka”. Puisto on hitusen varjoisassa kuopassa, mutta kätevästi monen kulkijan reitin varrella.
Susipuistossa on pieni liukumäki, keinut, palloseinä ja hiekkalaatikko. Hiekkaleluille ei ole säilytyslaatikkoa, joten ne lojuvat säiden armoilla ja ovatkin kovia kokeneita ja osin rikki. Lapsia lelujen puolikuntoisuus ei tunnu haittaavan – parempi sekin kuin ei mitään. Saattaa olla, että lelut ovat naapuritalojen asukkaiden paikalle jättämiä.
Kettu
Karhutien ja Kettutien risteyksessä sijaitseva leikkipaikka Kettupuisto on meidän perheemme suosikki. Aidattu puisto on rauhaisalla paikalla puiden ja kallioiden katveessa, ja hiekkalaatikosta löytyvät poikamme lempilelut. Repertuaari on niin kattava, ettei puistossa ehdi juuri muuta tehdä kuin leikkiä hiekkalaatikolla ja ajella mopolla, vaikka tarjolla on myös liukumäkitalo, keinut ja neljän lapsen yhteisvemputin.
Lasten puheissa kettu vaikuttaa puistojen hallitsijoista kaikkein pidetyimmältä. Sille keitetään puuroa ja sitä käydään silittelemässä. Jos joku lapsi yrittää omia lelun kotiin vietäväksi, ei aikuisen tarvitse kuin vedota siihen tosiasiaan, että lelut ovat ketun. Jo löytää lentsikka takaisin puulaatikkoon säilöön.
Muita tärppejä
Hirvenpään majan pihalla (Hiihtomäentie 34) on piskuinen leikkipaikka vaikkapa väsyneille kauppareissulaisille.
Metroaseman kupeessa on avara leikkipaikka, jossa on kiinteitä leikkitelineitä, mutta ei hiekkaleluja. (Nimi liittyi jotenkin hiihtämiseen, ja puistossa on myös jättiläisen sukset.)
Mäyräpuistossa Mäyrätiellä ei ole lasten leikkipaikkaa, mutta puistoa vartioi mäyrä ja kukkaistutuksia kannattaa kesällä istahtaa ihastelemaan hetkeksi.
Hilleripuisto Siilitien kupeessa on Oravapuiston veroinen leikkipuisto, jossa vaikuttaa myös olevan kiva meininki.
12102011
Kello
Iltamyöhän hiljaisuus. Pojat ovat jo nukkumassa. Huomaan kaipaavani kellon tikitystä. Sellaista vanhanaikaista, mummolamaisen kodikasta.
Ei mulla muuta. Hyvää yötä!
19092011
Kiukku laantui Kivinokassa
Toisinaan minuun iskee sunnuntaisin hirveä pettymyksentäyteinen angsti. Minulla on kunnianhimoisia kuvitelmia ihastuttavasta perhesunnuntaista, jotka näivettyvät arkisen ahertamisen alle. Perhe ei käyttäydykään kuten tahtoisin: yksi istuu täysin tyytyväisenä sohvalla läppärinsä kanssa ja toinen marisee marisemistaan, roikkuu housun lahkeessa ja vaatii huomiota, ja housut meinaavat pudota ja vituttaa. Eikä ketään kiinnosta, että olen ajatellut valmistaa herkullisia kalatacoja, joiden salaisuus on oluessa paistettu kala.
Toissasunnuntai oli juuri tuollainen päivä. Onneksi minut potkittiin yksikseni aurinkoiseen päivään pirttihirmuilemasta. Köpöttelin lenkkitossut tassuissani rantoja pitkin Kivinokkaan ja yllätyksekseni keskelle metsäistä olohuonetta. Kyseessä on SISU – Kivinokan 9. ympäristötaidenäyttely, joka on esillä 16.10. saakka. Yläkuvassa avautuva vehreä lukunurkka on Harri Hautajärven teos Kotona.
Pallogrilli ei ollut taidetta, mutta se odottaa retkeilijöitä Kivinokan mökittömällä reunalla rantakallioilla. Menovinkki!
07092011
Kävelyretki Fastholmaan
Bongasin Ravintolapäivänä Facebookista yhden herttoniemeläisenkin kahvilan, jonka kerrottiin ilmaantuvan Fastholman autiolle huvilalle. Olimme ehtineet jo Pasilan Kääntöpöydän herkkujen ääreen, joten paikallinen pop up -elämys jäi kokematta. Autiot talot ovat minusta niin kiehtovia, että halusin lähteä jälkikäteen katsastamaan paikan.
Fastholma on lehtipuiden metsittämä niemenkärki, jonne kuljetaan lumenjättöpaikan ohitse. Kärjessä on käsittääkseni kaksi 1910-luvulla rakennettua huvilaa, joista toinen on selvästikin joidenkin onnekkaiden paskiaisten koti. Toinen sen sijaan oli kovin autio, mutta ei sitten ehkä kuitenkaan täysin autio. Uskaltauduimme harhailemaan autiomman huvilan pusikoittuneelle pihamaalle. Tuloksena hipstamaattinen kuvareportaasi, olkaa hyvät!
Tietääkö joku autiohuvilan tarinan? Kuka paikan omistaa? Käykö joku edelleen talossa?